Edellisessä postauksessani mainitsinkin jo tästä kakusta, että veimme tämän eräälle hienolle iäkkäälle miehelle, joka toden totta ansaitsi vähintäänkin jouluksi suunsa makeaksi.

4 MUNAN JOULUINEN TÄYTEKAKKU

4 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl perunajauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi varovasti puuharukalla sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisija 23cm) ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Kumoa varovasti hiukan jäähtyneenä.

Tämän kakun halkaisin kolmeen osaan, eli täytettä tuli siis kahteen väliin. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin laittamaan samaa täytettä molempiin väleihin. Täytteenä oli Valion vaniljarahkaa, kermavaahtoa ja luumumarmelaadia keskenään sekoitettuna. Sokeria ja vaniljasokeria lisäsin niin että itse tykkäsin. Lisäsin myös liivatetta vähän (3kpl liivatelehteä liuotettuna), että sain täytteestä "jämäkämmän" ja kakun pysymään ryhdissään paremmin. 

Rommirusinarahkaa oli tarkoitus laittaa toiseen väliin, mutta kappas vain, purkki oli kadonnut kaapista parempiin suihin =). 

Kakun kostutuksen tein perinteiseen tyyliin, vaniljalla maustetulla maidolla.

kakun vuoraus/koristelu Flora Vispillä, johon sekoitin vanillakreemijauhetta. Suklaa"pursotus" taloussuklaasta.

Joulutähti tummanpunaisesta sokerimassasta, jota tuunasin efektivärillä. Lehdet vihreää sokerimassaa. Joulutähden keskellä keltaista koristesokeriraetta.

Kokeilin tehdä näitä joulutähtiä myös marsipaanista ja hiukan erivärisestä sokerimassasta. Marsipaani vaati kyllä huomattavasti pidemmän kuivumisajan. Sokerimassakin vaati pidemmän kuin ajattelin. Tuoreesta sokerimassasta oli hiukan haasteellista tehdä muotilla, koska se meinasi koko ajan jäädä muottiin kiinni, vaikka kuinka tomusokerissa kasteli ja pyöritteli. Nämä alla olevat joulutähdet menivät mummulaan kahvipöytään kakun koristeiksi jouluaatoksi =).

Kakusta ei ole kuvaa, sillä kuva on uudessa kamerassani, jonka unohdin mummulaan...